Selätetäämpä tämä blogihiljaisuus. Kyllä täällä on tehty, mutta ei vaan ole päässyt blogiin asti. Asiaa on hankaloittanut se, että minulla ei vieläkään ole omaa tietokonetta käytössäni. Vanha meni rikki jo varmaan vuosi sitten ja uutta en ole vieläkään saanut hankittua. Kuvankäsittelyt ja kirjoittamiset tuntuu kovin vaikealta vieraalla koneella.
Asiaan. Olen joskus päättänyt, että kerran vuoteen opettelen uuden käsityötaidon. Vielä on opeteltavaa riittänyt vaikka päätös on melko hyvin pitänyt. Aloitin ihan virkkauksesta ja neulomisesta silloin esikoisen syntymän aikaan ja nyt on päästy jo ompelun, pajutöiden ja monen muun kautta nypläykseen. Nämä vanhat perinnekäsityötekniikat ovat kovin mielenkiintoisia.
Syksyllä alkoi taas työväenopiston kurssi tässä omalla kylällä. Monena vuotena on mieleni tehnyt jo lähteä kokeilemaan sitä, mutta nyt vasta sain järjestymään sille aikaa. Muutaman kerran on joutunut kyllä senkin jättämään välistä, kun tuntuu että elämä on välillä niin kiireistä. Tiistai-iltaisin koululla kokoontuu naisia nypläämään parin tunnin ajaksi. Olen päässyt jo alkuun ja saanut pari pientä työtä ihan valmiiksi asti. Kokolyönti, puolilyönti ja liinalyönti ovat tulleet tutuiksi.
Ensimmäinen harjoitus oli neljän parin utti. Ei se kaunis ole, mutta näyttää kumminkin pitsiltä. :D
Toinen työ oli sydän. Tämä tehtiin puolilyönneillä ja tästä tuli mielestäni oikein kaunis. Ystäväni jo sanoi haluavansa samanlaisen. :D
Joulun lähestyessä tein liinalyönneillä pikkuisen tontun. Tästä tulee ehkä joulukortti, kunhan vaan kerkeän jatkojalostamaan sen.
Nyt on työnalla hiutale. Tähän tulee manteleita ja silmuja. Silmujen tekotavan jo unohdin, joten pitää ensi kerralla kysyä opettajalta uudestaan se ja kirjoittaa ylös. :D
Kyllä on pientä nyhertämistä, mutta minulla sielu lepää. Tykkään tehdä juuri tälläistä reutoutuakseni. Tarvitsisin taas vain pari tuntia lisää vuorokauteen, että saisin tehdä kaikkea sitä mitä mieli tekisi.
