sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ankkamekko ja kukkatunika

Itselleni tein viime keväänä 60-luvun retrokankaasta tunikan ja eräs kaverini sen nähtyään halusi samanlaisen. Onneksi kirpparilta löydettyä kangasta oli jäljellä vielä juuri toisen tunikan verran.


Minulla ei valitettavasti ole kuvaa päällä, mutta tästä saa suuntaa-antavaa mielikuvaa vaatteesta. Kaavan piirsin itse ja kankaana tosiaan jotain keinokuituista retroneulosta. Käden- ja pääntiet kanttasin joustavalla vinonauhalla.

Omalle tytölle piirsin yksinkertaisen liivimekkokaavan. Tyttö on armoton mekkofani ja tykkää käyttää päiväkodissakin mekkoja. Liivimekot ovat kivoja, kun näin talvellakin voi laittaa alle pitkähihaisen trikoopaidan ja leggarit alle. Ja kun mekko ei ole liian pitkä, voi sen jättää päälle vaikka haalarinkin alle. Tästä kuvittelin, että minulla olisi ollut sovituskuva, vaan enpä löytänyt. Siksi tällainen henkarikuva tästäkin mekosta.


Kangas on mysteerineulos (joka ei muuten ole mitenkään värjäytynyt tähän mennessä) Majapuulta. Ja resorikanttaukset omista varastoista, joskus jostain tilattua.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Huopatossutehtaan prototyyppi

Koulussa ihmiset neuloivat huopuvasta langasta tossuja ja innostuin minäkin. Kaikenlaista villalankaa löytyy kaapista vielä vaippahousujen neulomisen jäljiltä ja otin testikeriksi Novitan puroa. Ihan vaan perussukan ilman vartta neuloin. Alkupituudeksi ennen huovutusta tuli n. 30cm kantapäästä varpaisiin.


Ja erivärisiä olivat siksi, että olivat prototyyppipari. Näitä oli siis kumpaakin pariton kerä kaapissa. Yhteen tossuun meni melkein koko 50g kerä.

Tossut pääsivät pesukoneeseen 40 asteen kylpyyn muun pyykin joukkoon ja ulos tuli kaksi ryttykasaa. Hetken niitä ojennettuani sain ne tossun muotoon.



Ruskan värinen huopui huomattavasti enemmän kuin vihreä. Ja kumpikin oli liian pieni 39 kokoiseen jalkaani. Jos arvioida pitäisi, niin sanoisin, että ovat kokoa 36 tai sinne päin. Pojan käyttöön meni, hänen jalkansa oli lähinnä tuota kokoa.


Seuraava pari on jo puikoilla. Nyt vaan muutaman sentin lisäpidennyksellä. Saapa nähdä riittääkö yksi kerällinen tossuun. Jos ei riitä, niin pitää etsiä jotain jämäpätkiä kärkeen.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Opinnäytetyön aloitus

Opparia pitää pikkuhiljaa aloitella. Aiheenani on siis suunnitella ja valmistaa asiakkaalle vaellushousut ja villapaita vaellus- ja retkeilykäyttöön. Samalla taidan tehdä ne myös itselleni. Asiakkaanani on vaellusystäväni, jonka kanssa on taas reissu suunnitteilla ensi kesäksi.

Ajatus opinnäytetyön aiheesta lähti, kun viime kesänä keskustelimme, että kaikinpuolin hyviä vaellushousuja on todella vaikea löytää mistään. Jossain merkissä on jokin hyvä ominaisuus, joka puuttuu taas jostain toisesta vastaavasta merkistä. Lisäksi kaikki vaellushousut ovat vetoketjullisia ja napillisia, joten jokaisessa housussa nappi jää yleensä juuri rinkan lantiovyön alle ja painaa siellä. Tästä lähti ajatus, että pitää ommella itse housut, joissa on istuvuus ja ominaisuudet kohdallaan. Ja jotta aihe ei olisi liian helppo, tähän lisättiin vielä villapaita, jonka todennäköisesti toteutan neulekoneella.

Ajatustyötä on jo tehty, mittoja otettu ja asiakkaan kanssa neuvoteltu. Tänään aloitin konkreettisen työn ja piirsin housun peruskaavat asiakkaan mitoilla. Asiakas tulee ensi viikonloppuna käymään tälle suunnalle ja tarkoituksena olisi tehdä ensimmäinen lakanaversio housuista, josta pääsee sitten muokkaamaan ja jatkamaan eteenpäin.


Tästä se alkaa. Koko projektin pitää olla valmis toukokuun alkupuolella, jos mielii tänä keväänä valmistua.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kulttuuria keskiajalta

Aloitetaan vanhemmasta päästä valmistuneita. Syksyn ensimmäisen jakson päätteeksi sain valmiiksi tämän keskiaikahenkisen mekon. Mekko oli kulttuurilähtöisen valmistamisen näyttötyö ja oli oikein onnistunut sekä itseni, että muiden mielestä.

Työssä piti olla joku omaan kulttuuriin ja taustoihin liittyvä lähtökohta, josta lähdetään kehittelemään itselleen juhla-asua. Samassa jaksossa oli pukuhistorian kurssi, josta sai ottaa ideoita ja vaikutteita. Kevyenä keskiaikafriikkinä oli aikakausi itsestään selvä. Luonto kuuluu myös hyvin läheisesti persoonaani, joten tästä lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin.

Kaavoitukseen hain ideaa keskiaikaisesta surcotista (päällysmekosta). Kädentieltä lähtevä ja kiilan kärkeen päättyvä yhdistetty rinta- ja vyötärömuotolaskos matkii myöhäisemmän keskiajan suuria kädenteitä, helvetin ikkunoita. Takana on samanlainen leikkaussauma, johon on ommeltu väliin sirkkalista nyöritystä varten. Helman punaiset osat ovat suoria kaitaleita ja leveys helmaan on tehty kolmion mallisilla kiiloilla. Keskiaikana käytettiin paljon nimenomaan suoria kappaleita, koska kangasta oli vähän, se oli kallista eikä kovin leveätä. Kaavaan olen edelleen oikein tyytyväinen. Pitkittäisleikkaussaumoilla sai kauniisti muotoa ja olen ajatellut samanlaista leikkausta koittaa lähiaikoina myös trikoosta tehdylle mekolle tai tunikalle.



Materiaaliksi valikoitui luonnonkuidut ja niistä erityisesti pellava. Kangas on todennäköisesti pellava-puuvillasekoitetta, ihan tarkkaa tietoa ei ole, sillä ostin sen Jättirätin palalaarista. Pääntien painatuksien idea lähti omasta vaellusharrastuksesta ja Suomen luonnosta. Pohjoisessa Lapissa tavattava ruohokanukka on hurmannut kauniilla yksinkertaisuudellaan vaellusreissuillani ja siitä hain muodon pääntien kuviointiin. Lisäksi kuviointi sopii hyvin yhteen keskiaikaiseen henkeen.


Mekossa on toisella sivulla piilovetoketju helpottamassa pukemista. Takaosan nyöri on ihan sellaista pyöreää hupparinyöriä. Voi olla, että se siitä vielä vaihtuu, kunhan löydän sopivampaa.

Kokonaisuutena siis oikein mukava mekko. Pääsee käyttöön ainakin ensi kesänä keskiaikaisilla markkinoilla. ;) Ja jos jotkut sopivat pippalot tulee eteen, niin eiköhän se sinnekin päälle pääse. Ideoita saa esittää, että mitä voisi tuohon lämmikkeeksi lisätä päälle viileämmän kesäpäivän sattuessa. Neulottu huivi/keeppi, bolerotyyliset lisähihat, pitkähihainen alusmekko tai -paita?

Tervetuloa!

Hei ja tervetuloa uuteen blogiini. Tämän blogin taustalla vaikuttaa viittä vaille vajaa kolmekymppinen turkulainen kädentaitaja. Tai opiskeleva sellainen. Opiskelen viimeistä lukukautta vaatetusalan artesaaniksi ja halusin paikan tallettaa työni ja muut sivunäpertelyni. Kevään mittaan on ajatus seurata opinnäytetyön edistymistä, muita koulutöitä, kotona itselle, lapsille ja ystäville tehtyjä juttuja ja tyhjentää jo kamerassa olevia kuvia julkaistavaksi. Silloin tällöin blogissa saattaa olla ihan jotain muutakin, mutta ei anneta sen haitata. ;)

Olen käsityön saralla hiukan myöhännäisherännäinen, sillä koulussa olin se tyttö, joka vihasi rättikässää. Säärystimiä sain neulottua yksi ja yksi kolmasosaa, ystävä teki lopun valmiiksi. Villasukissa menin helpoimman kautta ja tein vauvansukat. Ompelu oli ainut, missä sain töitä valmiiksi, sillä kone teki sen puolestani. Näin myöhemmin kun olen tarkastellut vanhoja töitäni, on kädenjälki ollut kuitenkin yllättävän siistiä, joten ehkä piiloperfektionismistani (tuotettu jälki pitää olla täydellistä, mutta työympäristön siisteydellä ei niin väliä :D) on ollut hyötyä jo silloin.

Ensimmäisen äitiysvapaan koitettua syyskesällä -09 iski ilmeisesti pesänrakennusvietti. Opettelin uudelleen neulomaan, sekä innostuin kestovaipoista siinä määrin, että aloin tehtailemaan tsi-vaippoja pappan vanhoista flanellipaidoista ja äidiltä saaduista froteepyyhkeistä. Äkkiä se siitä sitten laajentui lastenvaatteiden puolelle, jonka jälkeen luonnollisena jatkona oli vaatteet itselle. Siitä se sitten räjähti käteen ja nyt on nurkat täynnä kankaita ja tarvikkeita. Neljä ja puoli vuotta olin lasten kanssa kotona (toinen syntyi keväällä -12), jonka jälkeen piti miettiä, että palaanko edelliseen kouluuni jatkamaan tutkintoni loppuun vai vaihdanko alaa. Ja alanvaihtohan se sieltä tuli, enkä vielä ainakaan ole katunut päätöstäni. Nyt tuntuu vihdoin siltä, että olen omalla alallani.

Olen mukani kouluni osuuskunnassa, joten pystyn myös tilaustöitä sitä kautta tekemään, omaa toiminimeä ei vielä ole. Jos olet kiinnostunut jostain, niin otathan yhteyttä s-postilla: ceraci@gmail.com.

Ainiin, mistä nimi Mötömaa? No, minä pidän kaikesta kirkkaasta, värikkäästä ja tarpeeksi lapsellisesta, joten nimen piti heijastaa sitä. Vuosi sitten koulussa pohdimme tulevaa mielikuvitusyritystämme ja jotakin kautta ystäväni kanssa väänsimme nimen tähän uskoon. Se kuulostaa hauskalta ja muistuttaa myös eräästä vanhasta kaveristani, joka käytti kaikista ötököistä nimitystä mötö.

Tervetuloa lukemaan ja myös mielellään kommentoimaan blogiini. :)

T:Ceraci/Laura